Lapsellista opiskelua

Lapsiperhe ja opiskelu ei ole aina aivan yksinkertainen yhdistelmä.  Uskoisin että vielä vähemmän silloin,  kun kotona on vain yksi aikuinen, kuten tässä tapauksessa. Lapseni ovat pieniä ja tällä hetkellä olen päivät töissä. Kun me kaikki kolme olemme kotona ja lapset hereillä, en edes pahemnin ajattele opiskelua. Ensinnäkin silloin on täysi mahdottomuus kuvitellakaan keskittyvänsä opiskeluun, ja toiseksikin haluan totta kai viettää lasten kanssa aikaa.

Tämän hetken ainoat opiskelumahdollisuudet sijoittuvat siis iltaan,  siihen aikaan kun lapset nukkuvat. Silloinkaan aikaa ei ole kuin pari tuntia, jos aion päästä aamulla ylös sängystä. Siivotakin täytyy lasten mentyä nukkumaan, joskus on kiva olla jopa hetki tekemättä yhtään mitään. Tällä hetkellä iltani kuluvatkin usein siten, että lasten mentyä nukkumaan siivoilen kotia, laitan itselleni iltapalaa, kuuntelen musiikkia ja kaivan kirjat esille. Sitten lueskelen ja teen tehtäviä, jonka jälkeen painun nukkumaan. Lyhyesti sanottuna opiskelulle ei kyllä aikaa ole paljoakaan ja niinpä olen päättänyt vaihtaa ainakin osan töistä opiskeluajaksi.

Opiskelukansio pitää toki olla asianmukaisesti koristeltu :D

Tämä reitti lääkikseen ja lääkäriksi ei ole varmastikaan se helpoin reitti, josko nyt minkäänlaista helppoa reittiä siihen tavoitteeseen on olemassakaan. Lääkäriksi kuitenkin haluan niin, etten keksi muutakaan ammattia, joka tuntuisi niin oikealta. Tietenkin paljon helpompaa olisi ollut,  jos olisin ensin käynyt sen lukion kokonaisuudessaan heti peruskoulun jälkeen ja hakenut lääkikseen suoraan sieltä. Lukemiselle olisi ollut reilusti aikaa, muuttaminen toiselle paikkakunnalle helpompaa ja opiskeleminen yksinkertaisemmin järjesteltävissä. Arkisin kotona olisin ollut vastuussa vain itseästään. Mutta ikinä, koskaan en lapsiani ja äitiyttä vaihtaisi mihinkään. ♡

Penni on miljoonan alku...

...ja lukiokemian ykköskurssi lääkärin alku? Viime illat ovat kuluneet kemian kirjan seurassa. Opitut asiat ovat vasta murto-osa koko työstä, joka on tehtävä, mutta silti aina uutta oppiessa motivaatio ja tiedonhalu kasvavat. Olen aika utelias ihminen, ja kun saan selvitettyä yhden asian, aika nopeasti alkaa kiinnostamaan, mistä se asia johtuu ja mitä sitten tapahtuu. Välillä saatan lipsua vähän sivuraiteille opiskeltavista aineista, luultavasti juuri uteliaisuuteni takia. Google sauhusi, kun näin taulukkokirjassa sanan mönjä. Mikä hemmetin mönjä? Kuulosti vaan niin hauskalta, että oli pakko googlettaa. No, nyt olen ainakin lyijyoksidin ja sen kemiallisen kaavan (kauankohan sekin päässä pysyy) verran viisaampi, jos ei muuta.

Moni sanoo, että varsinkin kemiassa ja fysiikassa kaikki kannattaa opetella kunnolla alusta asti. Totta aivan varmasti, myöhemmin sitä on muuten varmasti aika pihalla, sillä noissa aineissa monet asiat liittyvät toisiinsa. Yksi hyvä keino oppia/muistaa hankalia asioita vaikuttaisi olevan kysymyskortit. En mä sentään paperille ole niitä kirjoitellut, mutta puhelimeen on ainakin ladattavissa Ankidroid -niminen sovellus (monia muitakin ilmeisesti löytyy eri laitteille, itse tosin löysin tuon vasta eilen). Sinne näin lyhyesti selitettynä kirjoitetaan kysymyksiä ja niihin vastaukset. Kun kysymyksiä käydään läpi, luet kysymyksen, esimerkiksi "Mikä on avogadron vakion arvo?" (kyllä, alussa mennään). Sitten mietit, mikä se arvo olikaan. Ja klikkaat sitten kortin vastauksen näkyviin. Menikö oikein? Kolmesta vaihtoehdosta voit valita, kuinka hyvin meni, ja sen mukaan sitten sovellus päättää, milloin kysymys kysytään uudestaan.

Itsekseni opiskellessa minulle paras tapa on se, että luen ensin kappaleen tehden muistiinpanoja tärkeimmistä/hankalimmista asioista. Jos ei ihan uppoa kaaliin, netistäkin kaivelen tietoa. Sitten teen kappaleen lopusta löytyvät tehtävät, etsien lisää tietoa samalla. Muistiinpanoista onkin kätevä sitten tehdä noita kysymyskortteja ja niistä kertailla asioita.

(Kuva löytyi Googlesta)