Lapsellista opiskelua

Lapsiperhe ja opiskelu ei ole aina aivan yksinkertainen yhdistelmä.  Uskoisin että vielä vähemmän silloin,  kun kotona on vain yksi aikuinen, kuten tässä tapauksessa. Lapseni ovat pieniä ja tällä hetkellä olen päivät töissä. Kun me kaikki kolme olemme kotona ja lapset hereillä, en edes pahemnin ajattele opiskelua. Ensinnäkin silloin on täysi mahdottomuus kuvitellakaan keskittyvänsä opiskeluun, ja toiseksikin haluan totta kai viettää lasten kanssa aikaa.

Tämän hetken ainoat opiskelumahdollisuudet sijoittuvat siis iltaan,  siihen aikaan kun lapset nukkuvat. Silloinkaan aikaa ei ole kuin pari tuntia, jos aion päästä aamulla ylös sängystä. Siivotakin täytyy lasten mentyä nukkumaan, joskus on kiva olla jopa hetki tekemättä yhtään mitään. Tällä hetkellä iltani kuluvatkin usein siten, että lasten mentyä nukkumaan siivoilen kotia, laitan itselleni iltapalaa, kuuntelen musiikkia ja kaivan kirjat esille. Sitten lueskelen ja teen tehtäviä, jonka jälkeen painun nukkumaan. Lyhyesti sanottuna opiskelulle ei kyllä aikaa ole paljoakaan ja niinpä olen päättänyt vaihtaa ainakin osan töistä opiskeluajaksi.

Opiskelukansio pitää toki olla asianmukaisesti koristeltu :D

Tämä reitti lääkikseen ja lääkäriksi ei ole varmastikaan se helpoin reitti, josko nyt minkäänlaista helppoa reittiä siihen tavoitteeseen on olemassakaan. Lääkäriksi kuitenkin haluan niin, etten keksi muutakaan ammattia, joka tuntuisi niin oikealta. Tietenkin paljon helpompaa olisi ollut,  jos olisin ensin käynyt sen lukion kokonaisuudessaan heti peruskoulun jälkeen ja hakenut lääkikseen suoraan sieltä. Lukemiselle olisi ollut reilusti aikaa, muuttaminen toiselle paikkakunnalle helpompaa ja opiskeleminen yksinkertaisemmin järjesteltävissä. Arkisin kotona olisin ollut vastuussa vain itseästään. Mutta ikinä, koskaan en lapsiani ja äitiyttä vaihtaisi mihinkään. ♡

Penni on miljoonan alku...

...ja lukiokemian ykköskurssi lääkärin alku? Viime illat ovat kuluneet kemian kirjan seurassa. Opitut asiat ovat vasta murto-osa koko työstä, joka on tehtävä, mutta silti aina uutta oppiessa motivaatio ja tiedonhalu kasvavat. Olen aika utelias ihminen, ja kun saan selvitettyä yhden asian, aika nopeasti alkaa kiinnostamaan, mistä se asia johtuu ja mitä sitten tapahtuu. Välillä saatan lipsua vähän sivuraiteille opiskeltavista aineista, luultavasti juuri uteliaisuuteni takia. Google sauhusi, kun näin taulukkokirjassa sanan mönjä. Mikä hemmetin mönjä? Kuulosti vaan niin hauskalta, että oli pakko googlettaa. No, nyt olen ainakin lyijyoksidin ja sen kemiallisen kaavan (kauankohan sekin päässä pysyy) verran viisaampi, jos ei muuta.

Moni sanoo, että varsinkin kemiassa ja fysiikassa kaikki kannattaa opetella kunnolla alusta asti. Totta aivan varmasti, myöhemmin sitä on muuten varmasti aika pihalla, sillä noissa aineissa monet asiat liittyvät toisiinsa. Yksi hyvä keino oppia/muistaa hankalia asioita vaikuttaisi olevan kysymyskortit. En mä sentään paperille ole niitä kirjoitellut, mutta puhelimeen on ainakin ladattavissa Ankidroid -niminen sovellus (monia muitakin ilmeisesti löytyy eri laitteille, itse tosin löysin tuon vasta eilen). Sinne näin lyhyesti selitettynä kirjoitetaan kysymyksiä ja niihin vastaukset. Kun kysymyksiä käydään läpi, luet kysymyksen, esimerkiksi "Mikä on avogadron vakion arvo?" (kyllä, alussa mennään). Sitten mietit, mikä se arvo olikaan. Ja klikkaat sitten kortin vastauksen näkyviin. Menikö oikein? Kolmesta vaihtoehdosta voit valita, kuinka hyvin meni, ja sen mukaan sitten sovellus päättää, milloin kysymys kysytään uudestaan.

Itsekseni opiskellessa minulle paras tapa on se, että luen ensin kappaleen tehden muistiinpanoja tärkeimmistä/hankalimmista asioista. Jos ei ihan uppoa kaaliin, netistäkin kaivelen tietoa. Sitten teen kappaleen lopusta löytyvät tehtävät, etsien lisää tietoa samalla. Muistiinpanoista onkin kätevä sitten tehdä noita kysymyskortteja ja niistä kertailla asioita.

(Kuva löytyi Googlesta)

Monekyyli? Ai väsyttääkö?

Tänään solu ja sen energiansaanti ovat olleet opiskelun aiheena, biologian kakkoskurssia selailin. Pakko pitää pieni tauko, väsyttää niin, että ei oikein ajatus kulje. Toisaalta, silloin ei ole ehkä kannattavaa opiskellakaan, tuskinpa kovin tehokkaasti jää asia mieleen. Siinä vaiheessa, kun kirjoitin "pienemmimmiksi" ja "monekyyli" (juu, ihan kynällä paperille, että ei voi näppäimistöäkään syyttää), enkä ollut varma onko ne oikein... No, ehkä tauon paikka.

Tai sitten tungen kirjat sivuun tältä päivältä, menen nukkumaan ja tartun asiaan huomenna uudestaan, pirteämpänä.

Ylen abitreenit -sivuilta löysin muuten jotain mp3-kursseja. Onko jollain kokemusta? Kuulokkeet korviin, sellaista voisi olla kätevää kuunnella vaikkapa lenkillä (jos joskus lenkille ehdin). Ehkä ihan ok juttu asioiden kertausta varten?

Alku

Aion kirjoittaa täällä nimettömänä, puheenaiheena enimmäkseen opiskelu, mutta myös lapsiperheen elämä ja kaikki muukin arkihömpötys. Olen reilu parikymppinen kahden lapsen kanssa yksin asuva äiti, ammatillinen koulutus on suoritettuna. Olen aina haaveillut lääkärin ammatista, mutta teinivuosina aloitetut lukio-opinnot loppuivat aika pikaisesti muiden asioiden kiinnostaessa enemmän. Elämäntilanteet muuttuivat ja paljon on tapahtunut viime vuosina. Jonkin aikaa sitten päätin sen vihdoin: aion toteuttaa unelmani.

Miten se sitten onnistuu, kun päivisin on töissä käytävä ja iltaisin aika kuluu lasten kanssa? Lääketieteelliseen päästäkseen on osattava lukion biologia, kemia ja fysiikka. Niitähän en ole aiemmin opiskellut, joten alusta oli aloitettava. Olen aikuislukiossa etäopiskelijana, takana on vasta yksi kurssi ja kaksi puolikasta. Koko lukiota en toki aio käydä, vaan pelkästään ne aineet, jotka aion kirjoittaa (kyllä, se on mahdollista, jos on jo jokin toisen asteen koulutus takana).

Aikaa lukea on vain iltaisin lasten nukkuessa, sekä niinä viikonloppuina, kun lapset ovat isänsä luona. Ei tule olemaan helppoa, mutta kiinnostus ja motivaatio ovat niin kovia, että aion onnistua. Jos en ensimmäisellä yrityksellä, niin sitten jollain toisella yrityksellä. Käytännön asioissa on toki myös järjestelyä silloinkin, jos (kun) kouluun pääsen. Lapset ovat ehdottomasti etusijalla elämässäni, joten heidän parasta ajatellen aina mennään.

Enimmäkseen tämä on päiväkirjani, ajatusten selvittelyä ja asioiden suunnittelua. Jos on joitakin samassa (tai edes suunnilleen samassa) tilanteessa, laittakaa s-postiosoitetta! :)