keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Monekyyli? Ai väsyttääkö?

Tänään solu ja sen energiansaanti ovat olleet opiskelun aiheena, biologian kakkoskurssia selailin. Pakko pitää pieni tauko, väsyttää niin, että ei oikein ajatus kulje. Toisaalta, silloin ei ole ehkä kannattavaa opiskellakaan, tuskinpa kovin tehokkaasti jää asia mieleen. Siinä vaiheessa, kun kirjoitin "pienemmimmiksi" ja "monekyyli" (juu, ihan kynällä paperille, että ei voi näppäimistöäkään syyttää), enkä ollut varma onko ne oikein... No, ehkä tauon paikka.

Tai sitten tungen kirjat sivuun tältä päivältä, menen nukkumaan ja tartun asiaan huomenna uudestaan, pirteämpänä.

Ylen abitreenit -sivuilta löysin muuten jotain mp3-kursseja. Onko jollain kokemusta? Kuulokkeet korviin, sellaista voisi olla kätevää kuunnella vaikkapa lenkillä (jos joskus lenkille ehdin). Ehkä ihan ok juttu asioiden kertausta varten?

Alku

Aion kirjoittaa täällä nimettömänä, puheenaiheena enimmäkseen opiskelu, mutta myös lapsiperheen elämä ja kaikki muukin arkihömpötys. Olen reilu parikymppinen kahden lapsen kanssa yksin asuva äiti, ammatillinen koulutus on suoritettuna. Olen aina haaveillut lääkärin ammatista, mutta teinivuosina aloitetut lukio-opinnot loppuivat aika pikaisesti muiden asioiden kiinnostaessa enemmän. Elämäntilanteet muuttuivat ja paljon on tapahtunut viime vuosina. Jonkin aikaa sitten päätin sen vihdoin: aion toteuttaa unelmani.

Miten se sitten onnistuu, kun päivisin on töissä käytävä ja iltaisin aika kuluu lasten kanssa? Lääketieteelliseen päästäkseen on osattava lukion biologia, kemia ja fysiikka. Niitähän en ole aiemmin opiskellut, joten alusta oli aloitettava. Olen aikuislukiossa etäopiskelijana, takana on vasta yksi kurssi ja kaksi puolikasta. Koko lukiota en toki aio käydä, vaan pelkästään ne aineet, jotka aion kirjoittaa (kyllä, se on mahdollista, jos on jo jokin toisen asteen koulutus takana).

Aikaa lukea on vain iltaisin lasten nukkuessa, sekä niinä viikonloppuina, kun lapset ovat isänsä luona. Ei tule olemaan helppoa, mutta kiinnostus ja motivaatio ovat niin kovia, että aion onnistua. Jos en ensimmäisellä yrityksellä, niin sitten jollain toisella yrityksellä. Käytännön asioissa on toki myös järjestelyä silloinkin, jos (kun) kouluun pääsen. Lapset ovat ehdottomasti etusijalla elämässäni, joten heidän parasta ajatellen aina mennään.

Enimmäkseen tämä on päiväkirjani, ajatusten selvittelyä ja asioiden suunnittelua. Jos on joitakin samassa (tai edes suunnilleen samassa) tilanteessa, laittakaa s-postiosoitetta! :)